RINKKA SELÄSSÄ MAAILMAN YMPÄRI: Mawlamyine

Maisemanvaihdos Thaimaasta Myanmariin oli aikamoinen. Myanmarista voi puhua oikeana kehitysmaana ja maa onkin pitkään pärjännyt pelkillä omilla varoillaan ja resursseillaan. Vaikka Thaimaakin on köyhä maa, niin kyllä katukuvasta näkee, että Myanmar on paljon kehittymättömämpi. Tuntui vähän siltä, että kun astui Myanmarin puolelle, niin sitä olisi yhtäkkiä mennyt aikakaudessa taaksepäin. Vaikka maa on hyvin köyhä, rikoksia ei satu samallalailla kuin muissa Kaakois-Aasian maissa. Myanmar onkin yksi Kaakkois-Aasian turvallisimmista maista turisteille. Maan lainsäädäntö on hyvin ankara ja rikoksista saa kovat tuomiot. Rikoksia sattuu hyvin harvoin turisteille, mutta tietenkin maalaisjärki on kaikissa maissa suositeltavaa. Yleisesti Myanmarissa pidetään turisteja korkeassa arvossa ja heistä halutaan pitää hyvää huolta.

Myanmarin katukuvassa huomasi myös paikallisten ihmisten konservatiivisen pukeutumisen. Naiset pukeutuvat pitkiin hameisiin ja pitkähihaisiin puseroihin. Ehkä enemmän huomiota herätti miesten pukeutuminen, nimittäin hekin pukeutuvat peittäviin vaatteisiin, yleensä olkapäitä peittäviin puseroihin ja pitkiin longyihin, eli nilkkaan asti ulottuviin hameeisiin. Turistien on myös syytä pukeutua peittävästi, eli lyhyet minisortsit ja narutopit on syytä jättää matkalaukkuun. Toinen asia minkä nopeasti huomasi katukuvassa oli että, melkein jokainen mies pureskelee betel nut -tupakkaa, josta hampaat värjäytyvät ihan punaisiksi. Näitä sylkiklimppejä huomasi myös kadulla joka puolella. Eli ei ole aihetta pelkoon:D Se ei ole verta, vaikka se siltä näyttää. Alussa kun emme tienneet mistä oli kyse, niin olihan se aika rivon näköistä kun paikallinen mies hymyilee hampaat ihan verenvärisinä:D

Kun minibussimme Myawaddysta lähti matkaan, emme voineet olla huomaamatta miten paljon maisemat ja ympäristö muistuttivat matkastamme Afrikassa. Maasto oli hyvin mäkinen ja tiet huonossa kunnossa (teitä ei ole rakennettu joka puolelle). Jos emme sillä hetkellä olisi tienneet, että olemme Myanmarissa, olisi ensimmäinen arvaus sijoittunut Ugandaan. Maasto oli hyvin samanlainen kuin esimerkiksi Ugandassa.

Matkamme Mawlamyineen oli hyvin mielenkiintoinen. Kuljimme koko ajan ylös ja alas mäkiä, eikä matkan alussa (ensimmäisten tuntien aikana) missään kohtaan päässyt ohittamaan edellä olevaa ajoneuvoa (paitsi mopolla). Liikenne kulki varsinkin alussa erittäin hitaasti, tie oli niin huonokuntoinen ja välillä auto pomppi niin kovaa, että löin jopa pääni kattoon muutaman kerran:D Liikennettä oli myös ihan hirveästi. En tiedän onko joka päivä samanlaista ruuhkaa. Ihan kuin pienet kiltit muurahaiset, kuljimme peräkkäin jonossa. Matkan aikana jouduimme ainakin pysähtymään neljä kertaa passintarkistukseen, joka on ihan rutiinikäytäntö turisteille. Puolessavälissä matkaa, pysähdyimme buffet-ravintolaan syömään. Kaikki kanssamatkustajamme olivat paikallisia ja tutustuttivat meidät burmalaiseen ruokaan. He tarjoilivat meille ruokaa lautasille ja kertoivat mitä kaikki ruuat olivat. Ihmiset olivat muutenkin erittäin kohteliaita, kiinnostuneita ja halusivat, että meillä olisi hyvä olla ja viihtyisimme niin hyvin kuin mahdollista. Ovatko ihmiset täällä Myanmarissa oikeasti näin ystävällisiä? Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja oli mukava tutustua uusiin burmalaisiin makuihin.

Tiekyltin perusteella huomasimme, että matkaa Mawlamyineen oli enää alle 50km. Kun emme kääntyneet kyltin osoittamaan suuntaan, aloimme vähän huolestumaan. Olimme sanoneet kuskillemme, että olemme lähdössä Mawlamyineen eikä Hpa-aniin. Oliko kuski unohtanut asia vai jouduimmeko kuitenkin huijauksen kohteeksi? Aloimme turhautumaan kun emme tienneet mihin päätyisimme. Emme vielä halunneet alkaa tiuskia kuskille asiasta, vaan odottelimme hetken, jos kuitenkin kohta kääntyisimme oikeaan suuntaan. Matkamme vain jatkui ja jatkui, ja lopuksi tajusimme, että bussin päämääränä oli kaupunki Hpa-an. Kun olimme perillä Hpa-anissa nousimme pettyneinä ulos autosta. Kuskin vaimo pahoitteli ylimääräisestä matkasta Hpa-aniin ja lupasi että auttaa meidät perille Mawlamyineen. Hän järjesti meidät paikalliseen bussiin ja maksoi bussimatkamme Mawlamyineen. Matkaa Hpa-anista Mawlamyineen oli vain 44km, mutta bussimatka kesti kaksi tuntia. Bussi oli vanha kuin mikä ja sen ovia ei saanut kiinni. Saimme koko ajan pelätä, että rinkkamme tippuisi ulos bussista, kun bussi pomppi niin paljon. Onneksi bussikuskin apupoika lopuksi tajusi sitoa rinkkamme kiinni, ettei meidän jatkuvasti tarvinnut pelätä rinkkojemme putoamista. Bussimatka oli mielenkiintoinen kokemus ja herätimme ainakin paljon kiinnostusta paikallisissa. Tällä matkalla kärsivällisyyttämme ainakin koeteltiin. Selvisimme kuitenkin väsyttävästä bussimatkasta, vaikka aina ei kyllä hirveästi naurattanut.

Kun vihdoin olimme perillä Mawlamyinen bussiasemalla, oli meidän löydettävä jonkinlainen kuljetus majoituspaikkaan. Olimme opaskirjasta katsoneet valmiiksi yhden halvan paikan mihin halusimme majoittua. Bussiasemalla vastassa oli tuk-tuk-kuljettajia. Menopelit koostuivat moottoripyörästä ja isosta vedettämästä kärrystä. Kuskimme tiesi heti mihin halusimme ja sanoi, että majoituspaikka on erittäin suosittu täällä. Kymmenen minuutin ajelun jälkeen olimme perillä majoituspaikassa, joka sijaitsi ihan joenrannan vierellä. Emme olleet tehneet mitään varausta etukäteen, joten saimme vain toivoa, että yksi huone olisi vapaana meille. Kun kävelimme sisään, majoitustalo oli aivan täynnä reppureissaajia. Olimme tästä erittäin yllättyneitä, koska emme tienneet, että niin moni edes matkusti Mawlamyineen. Guest housella oli onneksi yksi kalliimpi huone vielä vapaana (hinta oli vähän alle 30€), joten päädyimme ottamaan tämän huoneen. Olimme jo etukäteen lukeneet, että majoituspaikat Myanmarissa ovat vähän kalliimpia, kuin muualla Kaakkois-Aasiassa, sekä että turisteilta pyydetään ihan eri hintaa kuin paikallisilta. Huoneiden kuntokaan ei yleensä vastaa hinta-laatusuhdetta. Olimme kuitenkin ihan tyytyväisiä huoneeseemme. Naapurihuoneesta oli kyllä päivällä löytynyt rotta ja meidänkin seinistä kuului jotain rapinaa öisin:D

Kun olimme asettuneet huoneeseemme menimme syömään. Päätimme mennä ensimmäiseen ruokapaikkaan joka tuli vastaan. Kun istuimme alas pöytään huomasimme, että ruokalistassa oli vain ruoat burmankielellä. Yritimme kysyä ruokalajeista tarjoilijalta, mutta emme oikein saaneet kunnollista vastausta. Hetken päästä pöytämme täyttyi erilaisista leivonnaisista, suolaisista ja makeista. Tarjoilijamme, joka oli nuori poika, kertoi mitkä leivonnaisista olivat suolaisia ja mitkä makeita. Laskimme, että leivonnaisia oli ainakin kaksitoista kappaletta. Emme ikinä jaksaisi syödä niin monta:D Söimme vähän yli puolet tarjotusta ruuasta ja menimme maksamaan. Yllätyimme miten halpaa ruoka oli, maksoimme kaikesta nimittäin alle kaksi euroa. Ymmärsimme maksuhetkellä, että vain syödyistä ruoista veloitetaan. Kuulimme jälkikäteen, että tämä tapa on melko tavallinen Myanmarissa. Nyt olimme taas oppineet jotain uutta Burmalaisista tavoista.

Seuraavana päivänä herättyämme, olimme paljon pirteämpiä. Eilispäivä oli ollut tosi pitkä ja kello oli jo ollut paljon, kun olimme saapuneet majoituspaikkaan. Aamulla halusimme käydä tutustumassa kaupunkiin ja käydä syömässä aamiaista, jossain hyvässä ruokapaikassa. Ulkona kävellessä, kaikki tervehtivät meitä ja kysyivät mistä olimme ja mitä meille kuului. Ihmiset olivat hyvin avoimia ja helposti lähestyttäviä. Monet avautuivat myös meille huolenaiheistaan liittyen maan poliittiseen tilanteeseen ja tulevista vaaleista. Monet toivoivat asioiden menevän parempaan suuntaan ja olivat iloisia, kun turistit olivat löytäneet Myanmarin.

Huomasimme molemmat pitävämme Mawlamyinestä kovasti. Kaupunki oli melko rauhallinen ja ihmiset olivat mukavia. Löytyi paljon hyviä ruokapaikkoja ja turistejakaan ei näkynyt liikaa, paitsi tietenkin majoituspaikassamme.

Ihmiset Myanmarissa ovat hyvin uskonnollisia, joten temppeleitä ja pagodia löytyy tuhansia ympäri koko maata. Mawlamyinessä ollessa, kävimme mm. Kyaik Tan Lan Pagodalla, joka sijaitsee kukkulalla. Paikan päällä on hienot näkymät kaupungin yli.