RINKKA SELÄSSÄ MAAILMAN YMPÄRI: Kaksi päivää oli liikaa Bangkokin Khao San Roadilla

Matkamme Bangkokkiin sujui hitaasti mutta varmasti. Junassa saimme ajan kulumaan lukemalla kirjoja ja katsomalla elokuvaa. Olimme ostaneet mukaan omia eväitä ja söimme myös junassa yhden aterian. Nukkuminen junassa on mielestäni paljon vaikeampaa kuin bussissa (Simo kokee asian taas toisin päin). Juna pitää niin kovaa meteliä (vaikka käytän korvatulppia) ja matka on yleensä hyvin pomppuinen. Muuten kyllä saan melkein nukuttua missä vaan:D Kyllä tämä junamatka kuitenkin mukavuudellaan voitti Tansanian junamatkan 1-0, se on selvä asia. Tansanian junamatka tosin oli paljon mielenkiintoisempi:D Tästä pääsee lukemaan postausta Tansanian junamatkasta:http://rinkkaselassamaailmanympari.blogspot.com.au/2014/12/junamatkailu-afrikassa.html

Aamulla junan henkilökunta herätti meidät, kertoen että aamiaista olisi tarjolla. Kello oli vasta noin seitsemän aamulla, joten vielä olisi noin pari tuntia matkaa jäljellä. Kun vihdoin saavuimme Bangkokkiin, kello taisi jo olla lähes kymmenen. Juna oli onneksi vain noin tunnin myöhässä aikataulustaan. Ostimme kartan juna-asemalta ja yritimme selvittää missä majoituspaikkamme sijaitsi. Olimme etukäteen varanneet netistä huoneen guest housesta, koska ajattelimme, että joululomien vuoksi vapaan huoneen löytäminen Bangkokista saattoi olla hankalempaa. Huonona puolena oli, että varaamassamme guest housessa oli sisäänkirjautumis aika vasta puolen päivän jälkeen. Huomasimme, että monella muillakin majoituspaikalla oli tämä sama sääntö. Ei ollut merkitystä oliko huone vapaa tai ei, sinne pääsi vasta tiettyyn kellonaikaan.
Koska meillä oli muutama tunti aikaa ennen kuin pääsisimme kirjautumaan sisään majoituspaikkaamme, niin päätimme kävellä juna-asemalta majoituspaikkaamme. Näitä matkamme älynväläyksiä. Huomasimme hetken päästä, että tämä ei ehkä ollut maailman paras idea, kun edellisen yön oli nukkunut huonosti, emmekä vielä tunteneet kaupunkia hyvin, sekä että aamiaistakaan emme vielä olleet syöneet. Ei ehkä mukavin aamulenkki, kun painavia rinkkoja jouduimme kantamaan ja nälkä kaiken lisäksi kurni vatsassa. Nälkäisinä ja väsyneinä hermot ovat aina kireämmällä ja tulee kinasteltua ihan mitättömistä asioista. Onneksi löysimme matkamme varrelta 7elevenin, joten saatiin jotain pientä syömistä ja nälkämme taltutettua. Matka majoituspaikkaamme osoittautui olemaan aika pitkä ja onnistuimme vielä eksymään matkamme varrella. Eräät rakennusmiehet kadulla ilmeisesti huomasivat, että olimme vähän hukassa ja opastivat meitä oikeaan paikkaan. Hetken käveltyämme löysimme vihdoin majoituspaikkaamme. Tuli sitten vedettyä monen kilometrin aamulenkki, minkä kyllä huomasi, koska olimme ihan loppu guest houseen tullessa. Emme tietenkään päässeet kirjautumaan sisään guest houseen, vaan saimme luvan odottaa vajaat pari tuntia. Päätimme mennä aamiaiselle ja kiertämään lähialuetta ajan kuluksi. Kun vihdoin pääsimme majoituspaikkaamme menimme suihkun kautta päiväunelle. Väsymys painoi sen verta.

Olimme valinneet majoituspaikkamme kenties Bangkokin turistisimmalta alueelta. Guest housemme sijaitsi ihan lähellä Khao San Roadia, joka on tunnettu reppureissaajien paratiisi. Kun astuimme ulos majoituspaikkamme ovesta, vastassa oli pelkästään turistiravintoloita ja matkatoimistoja. Huomasimme heti, että tämä ei ole sitä mitä matkaltamme haluamme. Emme tykkää majoittua paikassa, joka vain vilisee turisteja ja turistiravintoloita. Emme nimittäin itse saa siitä mitään irti, mikä tietenkin latistaa matkafiilistä. Olemme myös huomanneet, että näissä paikoissa tulee enemmän huijausyrityksiä eteen ja niin sanottuja riivaajia tulee kohdattua enemmän. Toinen syy siis välttää näitä paikkoja.
Olimme vain varanneet yhden yön majoituspaikastamme, eikä respassa oleva henkilö osannut sanoa, onko heillä meille varmasti tilaa seuraaville päiville. Kaikki riippui siitä, peruuko joku varauksensa tai jos henkilö ei ilmestyisi paikalle. Päätimme, että etsisimme toisen majoituspaikan itsellemme aamulla, koska emme jaksaneet jäädä odottelemaan, kun emme suoraa vastausta saaneet henkilöltä.

Aamulla otimme rinkat selkäämme ja kävimme lähistöltä kysymässä muutamasta paikasta huoneen hintaa yhdeksi yöksi. Missään ei ollut tilaa tai jos oli, niin hinta ei sopinut budjettiimme. Lopulta löysimme yhden paikan, jossa oli huone vapaana ja vielä erittäin halvalla! Henkilökuntakin oli erittäin mukava. Kirjauduimme sisään ja veimme rinkkamme varaamamme huoneeseen. Huoneessa meitä kohtasi järkytys. Ensimmäinen kerta, kun emme ole pyytäneet nähdä huonetta, ennen kuin päätämme majoittua paikassa, kostautui meille. Huone oli aivan järkyttävän likainen, puhumattakaan kylpyhuoneesta ja vessasta. En tiedä milloin siellä viimeksi oli siivottu, ei ainakaan hetkeen. Kylpyhuoneen lattialla oli punaista väriä, joka näytti aivan vereltä. Tietysti luulin sitä ensiksi vereksi, mutta se olikin maalia. Kylpyhuoneen ikkunaa ei saanut kiinni, joten pelkäsimme tietenkin, että joku jättiläisrotta yllättäisi meidät sieltä yöllä. Onneksi lakanat sentään olivat puhtaat, tai siltä ainakin näytti. Koska halusimme keretä Myanmarin suurlähetystöön samana päivänä, emme jääneet murehtimaan huonetta sen enempää. Kun kävelimme alas alakertaan huomasimme pakastimen rappukäytävässä, jossa luki isoilla kirjaimilla DEAD. Mitä h*lvettiä, mihin paikkaan olimme tulleet?! Olimme jo melkein varmoja siitä, että meidät murhattaisiin yöllä hotellihuoneessamme. Kyseinen huone pääsi helposti kärkeen "kauheimmat majoituspaikat" listallamme.

Lähdettyä majoituspaikastamme etsimme tuk-tuk kuskin käsiimme ja kysyimme häneltä paljon matka Myanmarin suurlähetystöön maksaisi. Tiesimme, että sinne oli jonkun verta matkaa, mutta emme ikinä osanneet kuvitelleet, että hintapyyntö olisi 400 bahtia! Eli 11 euroa. Yritin tinkiä hinnasta yli puolet pois, mutta kuski ei siihen suostunut. Kysyimme toiselta tuk-tuk kuskilta hintaa ja hän antoi hinnaksi saman summan. Vaistomme sanoi, että nyt on kyllä kusetuksen merkkejä ilmassa, joten emme siihen syöttiin tarttuneet. Tuk-tuk kuskit suosittelivat meille, että meidän kannattaisi ostaa viisumi matkatoimistosta, koska se tulee halvemmaksi meille. Päätimme käydä kysymässä matkatoimistosta viisumin hinta, joka osoittautui melkein kolminkertaiseksi verrattuna viisumiin, jonka voisimme saada Myanmarin suurlähetystöstä. Tuk-tuk kuski halusi todennäköisesti, että kääntyisimme matkatoimiston puoleen, koska olisi saanut palkkion sieltä, jos olisimme sieltä hankkineet viisumin.
Olimme melkein jo vaipumassa epätoivoon, kun vielä päätimme kysyä taksikuskilta hintaa suurlähetystöön. Yllätykseksemme kuski antoi hinnaksi vain 200 bahtia, puolet vähemmän kun tuk-tuk kuskit. Olimme aivan hämmillämme kun taksilla kulkeminen oli niin paljon halvempaa kun tuk-tukilla. Kuski ei suostunut käyttämään taksimittaria, enkä minä edes jaksanut tinkiä hinnasta. Kuskimme sanoi vielä ennen matkaamme, että hän ei ole varma onko suurlähetystö tänään auki. Hänen mukaansa oli paikallinen pyhäpäivä. Halusimme kuitenkin mennä paikan päälle ottamaan selvää, oliko suurlähetystö auki. Saapuessamme paikalle, huomasimme heti, että kuskimme oli ollut oikeassa, suurlähetystö oli suljettu. Eipä asialle voitu mitään, vaan seuraavana päivänä olisi tultava uudestaan. Ainakin tiesimme nyt, että taksilla liikkuminen oli fiksumpaa, kuin tuk-tukilla. Vielä kun löytäisi taksikuskin, joka suostuisi käyttämään taksimittaria.

Kun kerran olimme tulleet näin pitkälle ihan turhan takia, päätimme jatkaa matkaa jalkasin samalla tutustuen Bangkokkiin ja sen ostoskeskuksiin. Emme vielä halunneet palata kauhujen majoituspaikkaamme, vaan yritimme oleskella ulkona niin kauan kuin mahdollista. Huomenna vaihtaisimme TAAS majoituspaikkaa, koska emme halunneet jäädä kyseiseen paikkaan. Olimme tällä kertaa varanneet netistä guest housen kolmeksi yöksi, rauhallisemmalta alueelta ja paremmalta sijainnilta, juna-aseman läheltä, joten olisi myös helpompi jatkossa käyttää julkista liikennettä.